”Nyt kirjoitan muutaman rivin sinne rakkaaseen kotiin, jossa niin monta vuotta saimme rauhassa elää ja kasvattaa pienokaisiamme…Teitä rakkaudella viimeiseen asti muistava miehesi ja isänne. Kirjoittakaa heti.” Olen lukenut ja naputellut koneelle vaarini sotakirjeitä. Vaarini kuoli kaksi viikkoa syntymäni jälkeen ja kirjeiden kautta on mielenkiintoista rakentaa hänestä kuvaa itselleni. Olen kirjeet vuosia aiemmin kyllä lukenut, mutta nyt tarkemmin vielä syventyen. Ihmisenä kasvamisessa koen yhdeksi oikeudeksi, ehkä velvollisuudeksikin yhteiskunnassamme, tutkia elämäänsä ja sen tapahtumia ja ilmiöitä sillä taidolla ja ymmärryksellä, joka meillä kullakin