Slider

40 -VUOTIAS ELÄMÄNI

Jaa tämä kirjoitus

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email
APUA! 40 -VUOTTA!! Kiitollisuus vuosista vai synkkyys vanhenemisesta?

Täytin äskettäin 40 -vuotta. Sitä parikymppisenä kuuntelee, kuinka keski-ikäiset puhuvat ”ajan lentämisestä” ja ”vuosien vierimisestä” kiihtyvällä tahdilla. Sitten sitä alkaa elämään todeksi itse.

Katsoessani naistenlehden kansikuvaa, jossa äiti poseeraa ylioppilaan kanssa, huomaan, että toden totta, olenkin itse äidin enkä tyttären ikäinen. Ja kuitenkin sitä välillä ajatuksissaan on se nuori. Ja vaikka muutoksia tapahtuu, eivät ne tapahdu kuitenkaan niin, että olisin nyt jotenkin ihan eri tyyppi, kuin se nuori minä. Tätä samaahan vanhusten parissa saa usein myös kuulla.

Elämänkaariteoriat ovat mielenkiintoisia. Eriksonin teoria ehkä yksi tunnetuimmista, mutta asian parissa ovat viihtyneet myös mm. Peck ja Levinson. Elämään kuuluvat tasaisemmat ja vähemmän tasaiset jaksot. Tärkeät asiat saattavat muuttua tai niiden tärkeysjärjestys muuttuu. Tulee miettineeksi tietoisesti tai vähemmän tietoisesti, millaista tämä elämäni onkaan? Miten käytän aikani ja mitä pidän tärkeänä.

Eriksonin kehitysvaiheteorian mukaan keski-ikään kuuluu luovuuden huipentumana tuottavuus, jolloin omia taitoja ja elämänkokemuksia jaetaan muille, toteutetaan itseään sekä pidetään huolta itsestä ja muista. Jotkin ikävaiheet ovat rakenteen muodostamisen, toiset taas rakenteen muutoksen, siirtymän aikaa.

Keski-ikä on Levinsonin mukaan merkitsevä käännekohta ihmisen elämässä. Björn Weckström, 83, kertoi keski-iän kriisistään Annassa (nro 36, 2018):

Nelikymppisenä ihminen on erittäin hankalassa elämänvaiheessa. Sitä on kiivennyt vuosikausia ylös tikapuita ja yhtäkkiä huomaakin, että ne nojaavat väärää seinää vasten. Työ ei anna mitään. Sitä miettii, että näin paljon on mennyt aikaa, enkä ole saavuttanut mitään.”  

Niinpä. Tuttu tunne. Minä katsoisin tämän liittyvän kehitykseen ja sen olevan kaikesta haastavuudessaan hyvä elämänvaihe. Se voi viedä eteenpäin, jos sille antaa mahdollisuuden. Minusta on mukavaa olla tämän ikäinen. Jotenkin tuntuu sellaiselta… tietoisemmalta itsestä ja elämästä. Ja kuitenkin vasta niin vähän.

Luin, kuinka syöpää sairastanut ja siitä selvinnyt sanoi, kuinka hän on onnellinen, että saa täyttää joka vuosi yhden vuoden lisää! Minusta tuo pitäisi olla jokaisen motto, eikä surkutella, että voi voi, kun näitä vuosia tulee.

Samoin gerontologian opinnoissa eläkkeelle jäävä proffa sanoi meille opiskelijoille: jos jotain toivon, niin sitä, ettette häpeile omaa ikäänne, vaan viestitätte gerontologian ammattilaisina kuinka kaiken ikäinen on arvokas. Olin silloin ja olen tänään asiasta samaa mieltä.

Lopuksi haluan viestittää Lintu ja lapsi -laulun kautta erityisesti meille “keski-ikäisille”, kuinka voisimme ikääntyessämmekin asettua välillä lasten asemaan: haaveillen, lohtua vastaan ottaen ja iloiten ja sitä kautta elämästä oivaltaen.

Hyvää pääsiästä ja jaksamista tässä ajankohdassa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita artikkeleja

Kiitos hiljaisille puurtajille.

Tuli mieleeni, että jos tätä ei ole joku kuullut, niin olisi hyvä kuulla. Minä haluan tämän osoittaa vanhustyössä toimiville hoitajille, vaikka laulu on tehtykin eri