Slider

Aikamme paradoksi

Jaa tämä kirjoitus

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email

Meillä on suuremmat talot ja pienemmät perheet.
Enemmän mukavuuksia, mutta vähemmän aikaa.
Meillä on oppiarvoja, mutta vähemmän järkeä.
Meillä on enemmän tietoa, mutta vähemmän harkintakykyä.
Enemmän asiantuntijoita, mutta myös enemmän ongelmia.
Enemmän lääkkeitä, mutta vähemmän terveyttä
.

Me olemme käyneet kuussa asti ja palanneet takaisin,
mutta meidän on vaikea ylittää katu tavataksemme uuden naapurimme.
Me rakennamme lisää tietokoneita käsittelemään lisää tietoa,
tuottamaan ennennäkemättömän määrän kopioita,
mutta meillä on vähemmän yhteydenpitoa.
Me olemme tulleet eteviksi määrässä, mutta tyhmiksi laadussa.
Elämme nopean ruoan ja hitaan ruoansulatuksen aikaa:
pitkien ihmisten ja lyhyiden luonteiden aikaa:

kohtuuttomien voittojen ja pinnallisten ihmissuhteiden aikaa.
Elämme aikaa jolloin näyteikkunat ovat pullollaan, eikä varastoissa ole mitään.

H. H. Dalai Lama
2001

Olen noin 20 vuotta sitten törmännyt tähän tekstiin. Olen käyttänyt sitä vanhuspuolen esitelmissäni ja esseissäni milloin missäkin yhteydessä. Kun en itse osaa kuvailla ajatuksiani, on mahtavaa, että joku on osannut.

Minusta maassamme olisi kehittämisen varaa empatiataidoissa. Siinä, että osattaisiin asettua toisen ihmisen asemaan. On kyse sitten maahanmuuttajista, vanhuksista, vammaisista, lapsista, nuorista.. Ihan kenestä vaan, joka en ole MINÄ! Tämä on johtavana ajatuksena lähes jokaisessa postauksessani. Toivoisin, että inhimillisyyttä, yhteisöllisyyttä, herkkyyttä ja empatiaa arvostettaisiin enemmän. Oltaisiin ihmisiä ihmisille, emmekä vain yksilöllisyyttä korostavia oman onnen seppiämme.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Jakakaa postausta, jos tuntuu siltä 🙂



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita artikkeleja

äidin rakkaus
Yleinen

Lapseni mun

Mietinpähän tässä…Äidin rakkautta. Muistui mieleeni eräs vanhus, jonka sanelun mukaan kirjoitin hänen lapselleen kirjettä. Se lähtisi postin mukana kohti Keravan vankilaa. Sanotaanko näin, että lapsi