”Mitä ei tie nuoruuvve hulluuvessa, sen tekköö vanhuuven pöllöyvessä” –Suomalainen sananparsi

Vanhusvitsit -joskus naurattaa, joskus ei. Tuokin sananparsi, mikäs siinä. Sellainen leimaava kuva nuoruudesta kuin vanhuudesta, mutta sillä tavalla hyväntahtoinen luonnehdinta. Voin hymähtää.

Hassuttelu on musta ok. Jopa suotavaa. Raja menee mielestäni siinä, kenen kustannuksella hassutellaan.

Somessakin on esim. meemejä hoitotyöstä, missä naurunkohteena ovat potilaat. Minua se ei naurata. Mielestäni se on ihmisarvon loukkaamista. En tiedä, haluaisiko ne potilaat olla muistamattomia tai mielenterveysongelmaisia. En oikein ymmärrä sitä mallia, et näille saa nauraa. Et se on ok. Tykätkää.

Mietin sitäkin, kun nuorena vanhustyöntekijänä katsoin, kun minuakin nuoremmat hoitajan alut kokoontuivat erään vanhuksen sängyn viereen ja nauroivat tämän syömiselle, asukkaan sylkiessä aina ruuan suustaan. Minulla kohosivat kyyneleet silmiin silloin ja kohoavat vieläkin tuosta muistosta. Eniten olen pahoillani siitä, että olin liian heikko mennäkseni laittamaan asialle stopin.

Kun puhutaan asenteista vanhuksia kohtaan (ja vanhenemisen pelosta), niin ei nämä ”nauretaan hoidettaville sankoin joukoin” – ryhmät välttämättä asiaa edistä.

Se onkin hieno rajanveto, että milloin ikään kuin voi kuvata hoitotyön arkea koomisesti, nostaa esiin jotain stereotypistä vanhuskuvaa (esim. ei todellakaan kaikki vanhukset ole seesteisiä, ihania mummoja ja vaareja) ja milloin se menee loukkaavaksi. Ja kaikkihan me ymmärretään huumorikin eri tavalla, ei naurata samat jutut ei.

Ja kyllä se hoivatyön arki oikeasti välillä naurattaa ja työyhteisön kesken voidaan asioita jakaa. Tässä pitäisi kuitenkin olla se ammatillisuus mukana, ettei se ihmisarvo hämärtyisi.

Vanhustyön ”koomisuuden” taustalla on usein sairaus

Kerran eräs palvelutalon asukas kyykisteli käytävällä toisten asukkaiden edessä ihan konkreettisesti ”peräsuolipitkällä”. Siinä hän muinanaisina esitteli ulos pullahtanutta peräsuoltaan toisille. 😵

Kerran kuuntelin vanhuksen epäilyksiä siitä, kuinka jääkaappi lähettää hänelle sukupuolitautia ja keskustelun päätteeksi vanhus halusi laulaa virren minulle.🎤😵

Kerran kotikäynnillä iäkäs asiakas pyysi minua pukeutumaan hankkimiinsa alusvaatteisiin siivouksen ajaksi. Palkkioksi saisin vaimovainaan vaatteita. 👙😵

Vanhustyössä(kin) tulee vastaan tilanteita, jotka ovat sellaisia, ettei niihin todellakaan osaa varautua. Mutta mitä tulisi tehdä?
– Älä häpäise esim. nauramalla, vähättelemällä, tekemällä asiasta isompaa numeroa
– Ole lempeä, mutta jämäkkä jos tilanne sitä vaatii (Siivoan näissä työvaatteissa 😊)
– Todesta ottaminen. ”Ai tuo sinun jääkaappisi sellaista tekee. Onpa harmi. Milloin tämä tapahtui? Minäpäs käyn katsomassa…. Kunnossa tämä näyttäisi olevan ainakin tällä erää.” Ja sitten ohjausta muihin asioihin. Ja sen virren kuunteleminen läsnäolevasti. (karrikoitu esimerkki).

Työyhteisön taukotilassa voidaan asioille hymähtää, mutta samalla pysähtyä miettimään, mistä lisääntyneet harhat mahtavat johtua? Ne selvästi ahdistavat vanhusta. Mitkä tekijät mahtavat olla alentuneen harkintakyvyn takana?

Oikeastaan juuri tästä puhun, kun yritän saada ymmärrystä vanhustyölle. Että kun sitä osaamista väheksytään ja on niitä kommentteja, että kuka tahansa nyt puuron osaa keittää.

Jep, jep, kyllä siellä vaan tarvitsee olla psykologi, geriatri, terapeutti, pappi, näyttelijä (sillä tavalla, että eläytyy), meditoinnin ammattilainen (älä näytä kiirettä, läsnäolon merkitys), hyvä on myös olla laulaja ja siivooja. Etsivän taidot ovat lisäksi bonusta, mikäli on tekemissä henkilöiden kanssa, joilla diagnoosina on muistisairaus. Ja sitten näiden kaiken lisäksi ymmärtää sairauksien taustoista, etenemisestä ja hoidosta. Mukavan haastavaa hommaa😉

Ps. onko mun Insta jo seurannassa? @kaisakarlssonn

#vanhustyö #hoivatyö #ammatillisuus #tunnetaidot #arvostus #huumori #huumoria #ketänaurattaa #naurattaakovaiitkettääkö #vanhuus #vitsit #tosikkoko #arvot #ihmisarvo