Slider

Lapseni mun

äidin rakkaus

Jaa tämä kirjoitus

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email

Mietinpähän tässä…Äidin rakkautta.

Muistui mieleeni eräs vanhus, jonka sanelun mukaan kirjoitin hänen lapselleen kirjettä. Se lähtisi postin mukana kohti Keravan vankilaa. Sanotaanko näin, että lapsi ei ollut millään tavalla kohdellut äitiään oikeudenmukaisesti tai hyvin. Mutta ehkä arvaattekin mitä äiti viimeiseksi kirjeeseen halusi minun kirjoittavan? Rakastan sinua. Rakkaudella Äiti. Siinä minä yritin kyyneleitäni pidätellä, ettei paperi olisi aivan kastunut. Niin, se äidin rakkaus. Se on syvää.

Ja se rakkaus lapsiin ei hälvene iän myötä. Vanhusten parissa työskennellessäni sain jatkuvasti kuulla lapsista ja lastenlapsista. He tulivat tutuiksi, vaikkei heitä juuri edes tavannut itse. Vierailuita odotettiin, vastoinkäymisissä myötäelettiin, iloittiin onnistumisista ja välillä marmatettiin, kun eivät sitten tehneetkään mielen mukaisesti. Rakkaudesta kaikki.

Joukkoon mahtui myös niitä äitejä, joiden äitienpäivää siivitti suru. Eräskin vanhus oli menettänyt kaikki kolme aikuista lastaan, jaksaen olla kiitollinen niistä päivistä, jotka sai viettää heidän kanssaan. Ehkä haluan muistuttaa tällä kertomallani itseäni siitä, kuinka äitiys on rikasta ja haurasta.

Rinta rottingilla

Äitiydestä puhutaan toisinaan suureellisesti. Minä en välitä ylistyssanoista, syystä tai toisesta. Enkä oikein mistään palkitsemisistakaan… Esimerkiksi näitä ”ansioituneita” äitejä tai isiä kun palkitaan, niin se nyt on vähän niin ja näin. Kaikkihan sitä parhaansa yrittää. Ja aina se ei riitä ansiomerkkeihin.

Oli niitä merkkejä rinnassa tai ei, niin kuunnellaan äitienpäivän kunniaksi Timo Turusen ”Äideistä parhain”. Lauloin sitä pienenä itsekin äidilleni kaksoissiskoni kanssa ja ihmettelin, miksi äiti itkee, vaikka niin hienosti kailotamme?! Nyt, kun äitiä ei enää ole, niin erityisesti tuo viimeinen säkeistö koskettaa.

”Luotas jos tie kerran mun vie, suureks’ kun vartun, unhoon jää et. Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää. Äideistä parhain sä oot.”

Niin, vaikka ne lapset ovat meille äideille tärkeitä, niin on äideillä erityinen paikka useimmiten myös meidän lasten sydämessä.

Oikein mukavaa äitienpäivää!

Kuva: Nannet/Jenny

Katso myös: https://kaisakarlsson.fi/iakkaan-vanhemman-kuolema/

2 Responses

  1. nätisti kirjoitettu. Henkilökohtaisempikin oli voinut olla. Mutta kiitos tästä. Lasten määrä ei aina mielestäni ole se palkitsemisen kriteeri, vaikkakin se taitaa olla yksi vaikuttavin asia huomion osoituksen saamiseksi. Paras ”palkinto” on kuitenkin lapsen tyytyväisyys ja tasapainoisuus omassa elämässä. Kaikille äideille onnea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita artikkeleja

Kiitos hiljaisille puurtajille.

Tuli mieleeni, että jos tätä ei ole joku kuullut, niin olisi hyvä kuulla. Minä haluan tämän osoittaa vanhustyössä toimiville hoitajille, vaikka laulu on tehtykin eri