Mietinpähän tässä…Äidin rakkautta.
Muistui mieleeni eräs vanhus, jonka sanelun mukaan kirjoitin hänen lapselleen kirjettä. Se lähtisi postin mukana kohti Keravan vankilaa. Sanotaanko näin, että lapsi ei ollut millään tavalla kohdellut äitiään oikeudenmukaisesti tai hyvin. Mutta ehkä arvaattekin mitä äiti viimeiseksi kirjeeseen halusi minun kirjoittavan? Rakastan sinua. Rakkaudella Äiti. Siinä minä yritin kyyneleitäni pidätellä, ettei paperi olisi aivan kastunut. Niin, se äidin rakkaus. Se on syvää.
Ja se rakkaus lapsiin ei hälvene iän myötä. Vanhusten parissa työskennellessäni sain jatkuvasti kuulla lapsista ja lastenlapsista. He tulivat tutuiksi, vaikkei heitä juuri edes tavannut itse. Vierailuita odotettiin, vastoinkäymisissä myötäelettiin, iloittiin onnistumisista ja välillä marmatettiin, kun eivät sitten tehneetkään mielen mukaisesti. Rakkaudesta kaikki.
Joukkoon mahtui myös niitä äitejä, joiden äitienpäivää siivitti suru. Eräskin vanhus oli menettänyt kaikki kolme aikuista lastaan, jaksaen olla kiitollinen niistä päivistä, jotka sai viettää heidän kanssaan. Ehkä haluan muistuttaa tällä kertomallani itseäni siitä, kuinka äitiys on rikasta ja haurasta.
Rinta rottingilla
Äitiydestä puhutaan toisinaan suureellisesti. Minä en välitä ylistyssanoista, syystä tai toisesta. Enkä oikein mistään palkitsemisistakaan… Esimerkiksi näitä ”ansioituneita” äitejä tai isiä kun palkitaan, niin se nyt on vähän niin ja näin. Kaikkihan sitä parhaansa yrittää. Ja aina se ei riitä ansiomerkkeihin.
Oli niitä merkkejä rinnassa tai ei, niin kuunnellaan äitienpäivän kunniaksi Timo Turusen ”Äideistä parhain”. Lauloin sitä pienenä itsekin äidilleni kaksoissiskoni kanssa ja ihmettelin, miksi äiti itkee, vaikka niin hienosti kailotamme?! Nyt, kun äitiä ei enää ole, niin erityisesti tuo viimeinen säkeistö koskettaa.
”Luotas jos tie kerran mun vie, suureks’ kun vartun, unhoon jää et. Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää. Äideistä parhain sä oot.”
Niin, vaikka ne lapset ovat meille äideille tärkeitä, niin on äideillä erityinen paikka useimmiten myös meidän lasten sydämessä.
Oikein mukavaa äitienpäivää!
Kuva: Nannet/Jenny
Katso myös: https://kaisakarlsson.fi/iakkaan-vanhemman-kuolema/
2 vastausta artikkeliin “Lapseni mun”
nätisti kirjoitettu. Henkilökohtaisempikin oli voinut olla. Mutta kiitos tästä. Lasten määrä ei aina mielestäni ole se palkitsemisen kriteeri, vaikkakin se taitaa olla yksi vaikuttavin asia huomion osoituksen saamiseksi. Paras ”palkinto” on kuitenkin lapsen tyytyväisyys ja tasapainoisuus omassa elämässä. Kaikille äideille onnea.
Kiitos kommentistasi.