Pikku muistutus vain😊

Mikä siinä on, että usein vanhusten seurassa korotetaan ääntä ihan automaationa? 📢Tai sitten tuo lässytys.

Olen jäänyt itsekin kiinni molemmista.

Ja on myös sellainen ”vanhuskieli”. Sanonkin, että sitten tietää kyllä olevansa vanha, kun joku sanoo, että sinäpä se olet ”pirteä”, menetkö tänään ”viriketoimintaan” vai tapaatko kenties ”tovereitasi”?

Toisinaan saatamme artiguloida ylitsevuotavasti asiamme, toisinaan selkokieli onkin tarpeen. Vuorovaikutustyyli on mukautettava ikäänkuin toiminnanvajauksien mukaisesti vanhusten parissa.

Kuka on äänessä?

Ja vielä yksi asia, mihin usein törmää (sekä kuulee vanhuksilta itseltään) ja johon olen sortunut jälleen itsekin, on se, että höpöttää vain omia asioitaan.

Tämähän on missä tahansa kanssakäymisessä varteenotettava huomio, mutta vanhusten parissa todella yleistä. Eikö keksitä keskusteltavaa vai arvellaanko, että tapahtumia ei kertakaikkiaan vuoteen mummon elämässä mahdu, niin sitten kerrotaan omista asioista ylitsevuotavasti? Voin kertoa, että puoletkaan ei mummoa kiinnosta.

Voi olla hyvä keino ohjata omasta jutusta silta vanhuksen elämään. ”Meilläkin poika nyt sitten armeijassa. Missäs sinä sen kävitkään? Jäikös sieltä ystäviä?” Välillä juttu lähtee, välillä ei. Tärkeintä on ainakin leikkiä kiinnostunutta ja esittää tarpeen mukaan jatkokysymyksiä. Se lienee vähin vaatimus, jos on kylään valinnut mennä tai sitten on työroolissa.

Jokainen voi miettiä seuraavan kerran, että miten itse toimii. Muuttaako vuorovaikutustyyliään iän perusteella? 🙄

#vuorovaikutus#vanhuus#vanhus#kuuleekokukaan#lässytys#vanhuskieli#kohtaamistaidot