Main 2 - copy
Main 2 - copy - copy
Main 2 - copy - copy
PlayPause
previous arrow
next arrow

Mitä on tarinasi takana?

Jaa tämä kirjoitus

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email

”Nyt kirjoitan muutaman rivin sinne rakkaaseen kotiin, jossa niin monta vuotta saimme rauhassa elää ja kasvattaa pienokaisiamme…Teitä rakkaudella viimeiseen asti muistava miehesi ja isänne. Kirjoittakaa heti.”

Olen lukenut ja naputellut koneelle vaarini sotakirjeitä. Vaarini kuoli kaksi viikkoa syntymäni jälkeen ja kirjeiden kautta on mielenkiintoista rakentaa hänestä kuvaa itselleni. Olen kirjeet vuosia aiemmin kyllä lukenut, mutta nyt tarkemmin vielä syventyen.

Ihmisenä kasvamisessa koen yhdeksi oikeudeksi, ehkä velvollisuudeksikin yhteiskunnassamme, tutkia elämäänsä ja sen tapahtumia ja ilmiöitä sillä taidolla ja ymmärryksellä, joka meillä kullakin on. 

Elämänkaarityöskentely/sukupuutyöskentely (miksikä sitä sitten halutaankaan nimittää) auttaa ymmärtämään edellisiä sukupolvia ja heidän ratkaisujaan ja sitä kautta itseään. (Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin mm. täällä.) Ja minusta sen ei pitäisi rajoittua eläkeikään, johon se usein kuitenkin mielletään.

Minulle juuriini tutustuminen tarkoittaa samalla tunnetaakkojen, esteiden ja ongelmien tarkastelemista, mitkä saattavat olla esteenä rohkeudelle olla minä, valita omannäköiseni polku.

Minun tarinani

Olen aina ollut viehättynyt ihmisistä, heidän tarinoistaan ja siitä, mitä merkityksiä ihmiset niille antavat. Mitä muistavat, mitä kertovat ja miksi. Tämähän voi johtaa helposti ylianalysointiin ja kaiken kukkuraksi täysin vääriin tulkintoihin, mutta niin, mielestäni ihmisen arvot ilmentyvät hyvin siinä, mitä tuodaan esille.

Niin myös elämästä kirjoitettaessa tulee esille asenteemme koko elämäämme kohtaan, arvot, taustamme ja valintamme. Ei ollenkaan huonompi perintö jättää jälkipolville, jotka ehkä jossakin vaiheessa tuskastelevat, miksi ovatkaan sellaisia tai millaisia tunteita heidän vanhempansa ovat käsitelleet, millaisia arvoja vaalineet.

Ja eihän se ole koko totuus, mitä kirjoittaa. Se on vain yksi, välillä hyvin tarkkaan valittu muistiinpano. Samassakin perheessäkin kasvaneet näkevät ja kokevat tunne- ja vuorovaikutussuhteet eri tavalla, kiinnittävät tapahtumissa huomiota eri asioihin.

Elämänkaarityöskentelyssä olet itse päähenkilö, jolloin käsittelet tunteita ja suhteita omasta näkökulmastasi. Se miten itse olet ne kokenut, nähnyt ja tuntenut. Ja voit päättää itse, miten ja kenelle haluaa ne tarinallistaa, kertoa tai kirjoittaa.

Oletko sinä kiinnostunut juuristasi, valintojesi vaikuttimista tai tiettyjen tunteiden taustatekijöistä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita artikkeleja

Mitä on tarinasi takana?

”Nyt kirjoitan muutaman rivin sinne rakkaaseen kotiin, jossa niin monta vuotta saimme rauhassa elää ja kasvattaa pienokaisiamme…Teitä rakkaudella viimeiseen asti muistava miehesi ja isänne. Kirjoittakaa

Annammeko itse iällemme merkityksen vai ikä meille?

96- vuotias tuttu palvelutalon asukas kävi yksin vierailulla sukulaisensa luona junalla Helsingistä Kotkassa. Apuvälineenä hänellä on keppi. Matka meni hyvin. Helsingin Rautatieasemalla hän kertoi kysyneensä