Slider

Osa 2 Pitäisikö sinun huolehtia iäkkäistä vanhemmistasi?

Jaa tämä kirjoitus

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email

Menemättä sen enempää vielä siihen, miksi toiset ihmiset ajattelevat iäkkäiden vanhempien hoidon kuuluvan omaisille, toiset yhteiskunnalle, kannatan nykyistä järjestelmää, jossa vanhemmistaan huolehtiminen ei ole lakiperusteista. Tätäkin on nimittäin keskusteluissa vilauteltu.

Katsoisin, että pakolla ei saa aikaan hyvää. Näkisin tämän riskinä kaltoinkohtelulle ja elämänlaatua heikentävänä tekijänä kaikille osapuolille. Olosuhteet voivat olla liian hankalat vanhemmista huolehtimiseen ja kaikki perhetilanteet ovat yksilöllisiä.

MIKSI IÄKKÄISTÄ VANHEMMISTA HUOLEHTIMINEN TULEE OLLA YHTEISKUNNAN VASTUULLA LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ

Kuka hoitaakaan ja ketä?

Eliniän noustessa lapset vanhenevat ja raihnaistuvat itsekin.

Kun ”nuoret” tulevat käymään, tarkoittaa se lonkkaleikkausta odottavaa 75-vuotiasta poikaa/tyttöä. Siinä sitä sitten pitäisi hoitaa äidin ja isän asioita ja vielä niitä lastenlapsiakin kaitsea. Jaksaa jaksaa, kuten Antti Tuisku laulussaan veistelee.

Lasten lukumäärä.

Toisilla on yksi lapsi, toisilla tusina huolehtimassa asioista. Toisella ei ole yhtään lasta. Tämä asettaisi vanhukset kuin myös lapset epätasa-arvoiseen asemaan. Jos niin on nytkin. Mutta järjestelmä on ainakin pyritty rakentamaan niin, että laki suojaa ja turvaa kaikille oikeuden hoitoon ja hoivaan tasa-arvoisesti. Hyvä lähtökohta se ainakin on. Jos tätä lakia ei olisi, palaisimmeko takaisin huutolaisaikoihin?

Raihnaistuminen on yksilöllistä.

Entäs, kun toisella isä/äiti tarvitsee paljon apua jo 70 -vuotiaana ja elää kuitenkin 98- vuotiaaksi, kun toisen isä/äiti porskuttaa vielä sata vuotiaana pyörällä päivätansseihin. Toisella taas on vanhemmat kuolleet jo aika päivää sitten. Tämäkin saa omaiset eriarvoiseen asemaan. Ja eihän se ole kenenkään vika.

Toinen vetää fillarilla ysikymppisinä, kun toinen makaa vuodepotilaana. Ei ole elämä reilua.

Kaikilla ei ole kykyä osallistua vanhemmistaan huolehtimiseen.

Jos lapsi on itse alkoholisti, narkkari…

Vanhemmat eivät ole olleet kyvykkäitä vanhemman tehtävään eivätkä lapset halua olla tekemissä aikuisiällä.

Suhde vanhempiin on kylmä siitä syystä, etteivät vanhemmat ole kyenneet tarjoamaan turvaa ja lämpöä lapsilleen.

Olosuhteet eivät tue iäkkäiden vanhempien hoitamista.

Lapsi toimii esimerkiksi omaishoitajana omalle lapselleen tai puolisolleen. Tai on itse vammainen. Jaksamisen rajoja koetellaan, jos laki velvoittaisi huolehtimaan vanhemmistaankin.

Tämä oli tällaista ajatusvirtaa ja noita jokaista kohtaa voisi vielä syventää ja linkittää toisiinsakin. Mutta mitä mieltä sinä olet? Tulisiko lasten hoitaa iäkkäitä vanhempiaan ja tulisiko sen olla jopa lakiperusteista?

Luitko jo: Pitäisikö sinun vai yhteiskunnan huolehtia iäkkäistä vanhemmistasi?

2 Responses

  1. Minun oma mielipiteeni on se että laitoshoitoon pääsyä pitäisi helpottaa nykyisestä .. aina ajatellaan että “koti on paras paikka”, mutta moni kokee juuri kotonaan suurta turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Omaishoitajienkin jaksamista venytetään usein liian pitkälle.

    Itse olen kolmekymppinen nainen, äitini ainoa lapsi. Äidillä 65v+ keskivaikea muistisairaus sekä etenevä neurologinen sairaus. Hän asuu puolisonsa kanssa, yksin ei pärjäisi. Ellei uutta puolisoa olisi, minusta ei olisi huolehtimaan äidistä. On oma raskas työ ja perhe, minulta loppuisi sekä fyysiset ja psyykkiset voimavarat aika pian.
    Liikuntavaikeuksien ym. takia soisin äidille kohtapuoliin jo paikan palvelutalosta. Äidin puolison jaksaminen huolettaa usein, hän kun joutuu olemaan kaikesta kodin sisä ja ulkopuolella tapahtuvasta vastuussa 24/7. Kun äidin jättää yksin, sitä miettii että “muistikohan se nyt ottaa lääkkeet?” tai että “toivottavasti se ei ole nyt kaatunut sillä aikaa kun olen pois”. Huoli on aina.

    Toivoisin sydämestäni hoitajamitoituksen nostoa kaikissa laitoksissa, sekä pitkäaikaishoitopaikkoihin pääsyn helpottamista. En todellakaan lakipykälää siitä että iäkkäitä vanhempiaan on pakko hoitaa.

    1. Moikka Saija ja kiitos viestistä! Olen samaa mieltä kanssasi: kotihoidossa on aivan liian moni vanhus, joka ei enää siellä kuuluisi olla. Juurikin tuo turvattomuus ja yksinäisyys seuranaan.
      Omaishoitajien jaksaminen huolestuttaa myös usein minua. Toivon, että isäsi osaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, joka on todella tärkeätä, mutta josta usein laistetaan. Saatetaan kokea vaikkapa huono omaatuntoa siitä, jos puolison “laittaa” intervallijaksolle hoivakotiin. Muistakaa kotitalousvähennys ja käyttäkää mahdollisuuksien mukaan siivouspalveluita, “lomituspalveluita” ja kaikkea näitä arjen apuja tässä vaiheessa (ja niin varmaan olette tehneetkin jo.)
      Toivon teille kaikille kaikesta huolimatta aurinkoista kevättä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita artikkeleja

äidin rakkaus
Yleinen

Lapseni mun

Mietinpähän tässä…Äidin rakkautta. Muistui mieleeni eräs vanhus, jonka sanelun mukaan kirjoitin hänen lapselleen kirjettä. Se lähtisi postin mukana kohti Keravan vankilaa. Sanotaanko näin, että lapsi