Mutkikas juttu, jos näkemykset eivät mene yksiin lasten ja vanhempien kesken, kun vanhemmat alkavat kaivata apua. Tämä voi aiheuttaa monenlaista kitkaa. Toisaalta konfliktien pelon vuoksi ei uskalleta keskustella aidosti asioista.
Miksi et osta enempää? Äiti soittaa minulle joka perjantai, kun pääsen töistä, että tule nyt hyvänen aika käymään, kun ei minulla ole mitään syötävääkään…
Toisinaan iäkkäät vanhemmat eivät suoranaisesti vaadi lastaan huolehtimaan heistä, mutta voivat kiertoteitse ilmaista tahtotilansa. Aikanaan tein kauppa-, siivous – ym. töitä vanhuksille. Eräs asiakas teki ostoslistan, kovin pienenlaisen. Kertoi aina, kuinka tytär kyllä tulee viikonloppuna käymään ja tuo ruokaa. Tytär oli minuun yhteydessä:
–Miksi et osta enempää? Äiti soittaa minulle joka perjantai, kun pääsen töistä, että tule nyt hyvänen aika käymään, kun ei minulla ole mitään syötävääkään…
No sitten on taas heitä, jotka käyttävät sanaa ”taakka” itsestään: en halua olla lapsilleni taakkana, he eivät ole minulle mitään velkaa. Hoidan itse asiani ajoissa siihen kuntoon, että lasteni ei tarvitse niihin aikaansa käyttää! Keskustelupalstoilla se näyttää suurin piirtein tältä:
MITÄH?!!!VIETKÖ LASTESI AIKAA, VAATIEN, ETTÄ HE HUOLEHTIVAT SINUSTA?!! SENKIN ITSEKÄS KELMI!
Niin, ne keskustelupalstat. Syyllistämistä esiintyy puolin ja toisin:
-Kun et hoitanut lastenlapsiasi, en minäkään hoida sinua!
-Minä hoidin lapsenlapsiani, mutta sinä et hoida minua!
–Mitäh!! Etkö hoidakaan minua, vaikka minä hoidin sinua?! Senkin itsekäs kelmi!
Tähän ei voi kuin huokaista, että voi perhesuhteet! Miten mutkikkaita ne ovatkaan!
Lasten merkitys korostuu vanhuudessa
Jos ajatellaan vanhuksen näkökulmaa, niin lasten merkitys näyttäisi olevan tärkeä. Vaikka lasta ei hoitamaan haluttaisikaan, käymään kuitenkin. Hekin, jotka eivät ole kyenneet turvalliseen vanhemmuuteen.
”Haluaisin, että mun poikani kävis useemmin. Kumpikin poika kävis useemmin täällä.”
Gradussani ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asuva Heikki kertoi, ettei lyönyt koskaan lapsiaan, mutta kun hän otti alkoholia, oli suustaan ”yks perkele” ja välit lapsiin ovat edelleen viileät.
Heikki: Haluaisin, että mun poikani kävis useemmin. Kumpikin poika kävis useemmin täällä.
H: Joo. Poikia ikävä.
Heikki: (liikuttuneena) on.
Kun oma kunto heikkenee, saattaa omaisten vierailut korostua. Vanhojen ystävyyssuhteiden ylläpitäminen voi jäädä toimintakyvyn heiketessä ja kaikki ikääntyneet henkilöt eivät jaksa rakentaa uusia yhteyksiä. Vanhus voi tuntea itsensä jopa hylätyksi, jos perheenjäsenet vierailevat harvoin. Monesti vanhukset toivoisivatkin näkevänsä lapsiaan ja lastenlapsiaan useammin (mm. Savikko 2008).
Keskustelupalstoilla esiintyy ainoan lapsen näkökulmaa siihen, ettei vanhempien hoitoa voi jakaa. Toisinaan myös omainen saattaa ”kärsiä” tästä. Ote gradustani:
Rauha: Ja mulla on se yks poika vaan ja hänellä on se oma perhe ja heillä on ne omat touhunsa sitten, et mä oon kauheen yksinäinen.
Ehkä taas he, joilla lapsia ei ole alun alkaenkaan ollut, ovat tottuneet tilanteeseen paremmin. Tosin yksinäisyys voi tulla seuralaiseksi meille kaikille.
Keskusteluyhteys lasten ja vanhempien kesken on avainasemassa
Vanhukset saattavat potea myös syyllisyyttä avuntarpeestaan. Vienkö liikaa lasteni aikaa? Kehtaanko pyytää? Keskustelua ei välttämättä suoraan käydä, koska pelätään konfliktejä. Halutaan, että välit puolin ja toisin ovat hyvät.
Tärkeää olisi varustautua vanhuuteen: tehdä hoitotahto ja edunvalvonta sekä keskustella asiasta lasten kanssa. Kaikkien toiveista ja tarpeista. Tämä keskustelu ei ole helppoa, ja ehkä siksi se jää liian usein tekemättä.
Mitä sinä toivot omilta lapsiltasi? Toteutatko samaa lapsen roolissasi?
Luitko jo:
Osa 1 Pitäisikö sinun vai yhteiskunnan pitää huolta iäkkäästä vanhemmastasi?
2 vastausta artikkeliin “Osa 3 VANHUKSEN NÄKÖKULMA PITÄISIKÖ LASTEN HUOLEHTIA VANHEMMISTAAN: HOIDA TAI ET, MUTTA KÄY KUITENKIN!”
Vaikea kysymys, kun vanhempi (äiti) on narsisti ja sairastunut mieleltään poikansa kuoleman jälkeen. Tyttäret eivät ole mitään vaikka kuinka auttaisi äitiä. Äiti on yksin koska ilkeänä on karkottanut suvun ja ystävät, kukaan ei säästy hänen pahuudeltaan. Tehtailee valituksia ja rikosilmoituksia sekä perättömiä lastensuojeluilmoituksia.
Kiitos kommentistasi Ritva. Voi, kurja kuulla. Mielenterveysongelmat ovatkin oma lukunsa ja narsistinen henkilöhän ei oikeastaan tiedosta, että hänellä on ongelma… Tämän puolen halusinkin myös nostaa tässä ”sarjassani” esille. Että kun me emme koskaan tiedä, mitä omaissuhteissa on taustalla, ei ketään voi velvoittaa näihin suhteisiin. Välillä oman mielenterveyden ja hyvinvoinnin kannalta on otettava etäisyyttä, vaikka kuinka kyseessä olisi oma äiti tai isä.