-
Kuka viimeksi nauraa?
”Mitä ei tie nuoruuvve hulluuvessa, sen tekköö vanhuuven pöllöyvessä” –Suomalainen sananparsi Vanhusvitsit -joskus naurattaa, joskus ei. Tuokin sananparsi, mikäs siinä. Sellainen leimaava kuva nuoruudesta kuin vanhuudesta, mutta sillä tavalla hyväntahtoinen luonnehdinta. Voin hymähtää. Hassuttelu on musta ok. Jopa suotavaa. Raja menee mielestäni siinä, kenen kustannuksella hassutellaan. Somessakin on esim. meemejä hoitotyöstä, missä naurunkohteena ovat potilaat. […]
-
Elämäntarinatyöskentelyn hyödyt
Kirjoitin isäni muistelmat lyhyesti ylös. Isä oli osan jo aikanaan kirjoittanut ja minä niitä vähän muokkasin ja sitten haastattelin. Tai kuuntelin ja kirjoitin, kun isältä ei kirjoittaminen enää niin suju. Aiemmin olin kirjoittanut useita vanhusten elämäntarinoita työskennellessäni palvelutalossa. Ne olivat lyhyitä, muutaman tunnin haastatteluita, mistä työstin tekstin mm. hoivakansioon. Pidin näitä tuokioita kuitenkin merkittävinä uuden […]
-
Tunnetaakat seurana: Suorittamalla muiden toiveita, olen hyväksytty, muuten häpeäksi
Eivät he toivoisi, että jäämme toistamaan historiaa sukupolvesta toiseen, kirjoittaa Sini Heikkilä kirjassaan Kesän ensimmäinen pääskynen (2020) menneistä sukupolvista ja suvun tunnetaakkasiirtymien läpikäymisestä. Tunnetaakoilla tarkoitetaan niitä traumoja ja tuskia, mitkä jäävät tunnetasolla vanhemmalta käsittelemättä, siirtyen lapsen kannettavaksi tavalla tai toisella. Tunnetaakkojen juuret voivat olla pitkällä sukupolvien ketjussa. Tässä kirjassa palataan isovanhempien elämään saakka. Kirjan alkupuoli […]
