Okei. Vanhemmat on vanhenneet ja tarvitsevat arkeensa apua. Mitäs nyt?

Keskustelupalstoja lukiessani aihe on hyvin arvolatautunut ja keskustelu musta- valkoista. Hoidan, koska haluan. En hoida, koska en halua. Hoidan, koska on pakko. En hoida, koska ei ole pakko. Nautin. Syyllistyn. Syyllistetään. Syyllistän. Katkeroidun. Uhraudun. Elämä on.

Kaltaiseni pohdiskelija saa kyllä tämänkin asian äärellä pitkän tovin vietettyä ja ajatustyö jää silti kesken. Postauksesta tulikin sen verran pitkä, jotta jaan sen useampaan osaan. Tässä ensimmäisessä postauksessa käyn asiaa enemmän yhteiskunnan näkövinkkelistä. Kysymys siis kuuluu: Pitäisikö sinun vai yhteiskunnan pitää huolta iäkkäästä vanhemmastasi?

Yhteiskunta ei velvoita, mutta olettaa omaisten auttavan vanhempiaan ”En hoitaisi ikinä… Mut aina ei kysytä”

Tadaa, ei tämä ollutkaan valintakysymys! Nimittäin valitsit sinä niin tai näin yhteiskunta olettaa, että jollakin tavalla vanhempaasi hoidat.

Suomen lain mukaan jokaisella vanhuksella on oikeus riittävään hoitoon ja huolenpitoon. Mutta…

–Vaikka oikeus hoivaan onkin, sitä voidaan  tarjota  tavalla,  joka  ei  tyydytä vanhusta tai tavalla, jolla vanhus ei yksin selviä, kirjoittaaTampereen yliopiston apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha Gerontologia-lehdessä (voit lukea täältä ).

Valitettavasti vanhustenhoidon otsikoissa pyörineet vanhustenhoidon epäkohdat ovat totta. Omaisten on tällöin puututtava peliin, mikäli haluavat asioihin muutosta.

– Äiti pääsi vuodeosastolta palveluasumiseen vasta kun tehtiin Aville valitus. Samalla sai 9 muutakin paikan. Sitten siellä palvelutalossa äiti kyllä näki loppuajasta nälkää, kun eivät syöttäneet.” Kertoi minulle äitinsä hoitopaikasta 500 km päässä asuva omainen.

Vaikka ei näin radikaalisti jouduttaisikaan asioihin puuttumaan, jää omaisten harteille esimerkiksi erilaisten hakemusten täyttämistä.

– Omaisilla ei lain mukaan ole vastuuta hoivan järjestämisestä, mutta silti lainsäädäntö monessa kohdin ikään kuin olettaa omaisten olevan vanhuksen tukena, toteaa Kalliomaa-Puha.

Useat omaiset tuovatkin keskustelupalstoilla esille sen, kuinka he antavat vanhemmilleen taloudellista tukea, auttavat paperiasioissa ja valvovat vanhempiensa oikeuksien toteutumista. Mutta hoivaan ei haluta osallistua.

Toisinaan kuitenkin hoivavastuutakin tulee enemmän kuin sitä itse jaksaisi kantaa.

Jälleen keskustelupalstalla omainen kertoo, kuinka väsynyt hän on 95 vuotiaan äitinsä hoitamiseen, joka ei saa paikkaa hoivakotiin. Hän kertoo äitinsä olevan pyörätuolissa, muistamaton ja täysin arkisissa askareissa avustettava. Omaisen mukaan kotihoidon käynnit eivät riitä, vaan hänenkin on osallistuttava hoitoon.

Palveluihin pääsy onkin Ikääntymisen ja hoivan huippuyksikön johtajan Teppo Krögerin mukaan vanhustenhoidon suurin ongelma (katso koko juttu täältä)

Joten, kysymys onkin laajempi, kuin vain sinun tahtokysymys hoidatko vanhempiasi. Eli jos ajattelit, että kyllä yhteiskunta huolen pitää, ja haluaisit kuitenkin, että siitä vanhemmastasi huolta pidettäisiin… Niin kyllä melko varmasti joudut ainakin vähän siellä puikoissa heilumaan.

Seuraava kysymys kuulukin:

Tulisiko työelämän tukea iäkkäiden vanhempien hoitamista?

Työelämässä mukana olevat omaiset ärisevät keskustelupalsoilla, että millä ajalla tässä enää vanhemmistaan ehtisi huolehtia? Velvotteita koetaan elämässä olevan liikaakin. Kyllä on vanhusten hoito järjestettävä muutoin kuin kutsumalla ystäviä ja sukulaisia työelämästä tai huonokuntoisia läheisiä hälytystehtäviin, toteaa eräs mies Ylen keskustelupalstalla.

Toiset kuitenkin lähtevät näihin ”hälytystehtäviin”. Mitä ilmeisemmin keski-ikäiset naiset. Otsikot nimittäin huutaa: Rempallaan oleva vanhustenhoito ajaa keski-ikäisiä naisia jäämään omaishoitajiksi kesken työuran (juttu täällä)

Joten

1. vanhustenhoito tulisi saada kuntoon (Pikku juttu).
2. työelämän tulisi joustaa

Järjestelyihin on ryhdyttykin.

Esimerkiksi Väestöliitto toivoo etuja työntekijöille, joilla on kaukana asuva iäkäs omainen. Hankepäällikkö Anna Kokko Väestöliitosta uskoo, että erilaiset ratkaisut näiden työntekijöiden elämäntilanteen helpottamiseksi tulevat yleistymään työpaikoilla.

–Meillä on yhä enemmän niitä ihmisiä, jotka ovat itse ikääntyviä työntekijöitä, ja heillä on sitten ikääntyviä omaisia. Nykyisin moni myös perustaa perheen myöhemmin kuin aiemmin. Nelikymppisellä saattaa siis olla sekä ikääntyviä omaisia että pieniä lapsia hoidettavana, hankepäällikkö Kokko muistuttaa ylen haastattelussa.

Luin faktatietoa keskustelupalstalta (ha haa), että Espanjassa saisi 3 päivää kuussa palkallista vapaata lähivanhuksen akuuttihoitoon. En sitten tiedä, liittyykö siihen miten paljon todistelua, että todella aikansa näin käyttää. Mutta näin äkkiseltään kuulostaa ihan hyvältä.

Ei nämä työelämän joustot toki kaikkia miellytä ja ollaan sitä mieltä, ettei työnantajalla ole moiseen höösäämiseen mitään velvoitteita (Ylen keskustelupalstalta):

–Kaikkea hyvää ja kivaa toivotaan yhteiskunnan toimesta ja varoin aina sen mukaan, mikä itselle on juuri tässä elämäntilanteessa akuuttia. Mutta hei: raha ei kasva puussa, ei edes joulukuusessa. Ja miksi perheesi ja sukusi täysin ulkopuolisen työnantajasi pitäisi kustantaa sukusi mummojen/pappojen yms. hoitokäynnit? Pitäisikö voida viedä kauppaan ja parturiinkin työajalla?

No nyt kun kysyt, niin mikä ettei? 😊

Lopuksi vielä maininta omaishoidosta. Toiveet omaishoidon tuen laajentamisesta eivät vielä ole tuottaneet suurta tulosta. Mutta tällä saralla näyttäisi olevan vireillä kansalaisaloite, jolla pyritään saamaan parannuksia mm. omaishoitajien jaksamisen tukemiseen ja palkkion nostamiseen.

Tämän postauksen lopetankin Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry videoon omaishoitajuudesta ja toisen asemaan asettumisesta. Tähän näkökulmaan palaan taas seuraavalla kerralla tästä samaisesta aiheesta. Mukavaa päivää sinulle!