Slider

SIITÄ MISTÄ EI PUHUTA, SITÄ EI OLE OLEMASSA -Vanhusten kaltoinkohtelua ei tunnisteta eikä tunnusteta

Jaa tämä kirjoitus

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email

Viime viikon postauksestani: Suomessa vanhuksia voi hoitaa kuka tahansa sain viestejä hoitotyön kentältä, joista tuli ilmi johtoportaan puuttumattomuus epäkohtiin ja hoitajien jaksaminen. Olisi ensisijaisen tärkeätä tunnustaa koko kaltoinkohtelun olemassaolo, jotta asiaan olisi edes mahdollista puuttua.     

TÄSTÄ ON KYSE:

Vanhusten kaltoinkohtelu on harmia tai ahdinkoa aiheuttava yksittäinen tai toistuva teko suhteissa, joissa odotetaan molemminpuolista luottamusta.

Kaltoinkohtelulle altistuvat todennäköisimmin ne vanhukset, joilla on heikko toimintakyky ja jotka ovat tästä syystä riippuvaisia muiden avusta.

Vanhusten kaltoinkohteluun yhteydessä olevat tekijät hoitolaitoksissa voidaan jaotella henkilökuntaan, asukkaaseen, johtoon, organisaatioon ja yhteiskuntaan liittyviksi:

Altistava tekijä   Henkilökunta   Asukas itse   Organisaatio/yksikkö   Yhteiskunta   Johtaminen
  Hoitajan uupuminen, väsymys, omasta elämäntilanteesta johtuva stressi, koulutuksen puute, osaamisen puute (vuorovaikutustaidot ym.), negatiivinen suhtautuminen vanhuuteen (arvot), huono kielitaito (vs. asukkaan äidinkieli), kokemattomuus, persoonallisuuden piirteet, huono työn organisointi Asukkaan negatiivinen käyttäytyminen (vihamielisyys, aggressiivisuus), levottomuus, oma tahto, huomaamaton asukas, paljon apua tarvitseva asukas, muistisairaus, ei omaisia Tehtäväkeskeinen työtapa, alhainen henkilökuntamitoitus, henkilökunnan huono saatavuus, ahtaat tilat, hälytysjärjestelmän viat, toiset asukkaat, laitosmaisuus Kielteinen vanhuskäsitys, lainsäädännön puute Heikko johtaminen, liian suuri yksikkö johdettavana, ei hoitotyön linjausta

Vanhusten kaltoinkohtelun eri muodot

”Olin paikalla, kun hän pyysi ulostamaan. Se päivä on huomenna, hänelle vastattiin.” (Uuttu-Riski 2004).

Psyykkinen kaltoinkohtelu on katsottu yleisimmäksi kaltoinkohtelun muodoksi. Sitä on kuitenkin vaikea todistaa, eikä hoitohenkilöstö välttämättä edes tiedosta tai tunnista sitä kaltoinkohteluksi.

Psyykkisellä kaltoinkohtelulla on monta eri tasoa, mutta yhteistä niille kaikille on ihmisarvon loukkaaminen. Psyykkisellä kaltoinkohtelulla tarkoitetaan esimerkiksi huutamista, halventavaa puhetta, pelon aiheuttamista, nolaamista, vanhusten eriarvoista kohtelua ja uhkailua.  Lisäksi psyykkistä laiminlyöntiä on vanhuksen pitäminen liian kauan märissä vaipoissa ja reagoimattomuus vanhuksen pyyntöihin.

Fyysistä kaltoinkohtelua on kaikki kipua ja vammoja tuottava toiminta. Fyysistä kaltoinkohtelua on esimerkiksi lyöminen, tarttuminen, läpsiminen ja töniminen. Se voi ilmetä myös muun muassa asukkaiden kivun lievittämättä jättämisenä ja syöttämisenä liian nopeaan tahtiin.

Fyysisiä rajoitteita, joilla suoraan tai epäsuoraan rajoitetaan liikkumista, käytetään eniten heillä, jotka tarvitsevat apua eniten. Yleisesti käytetty suora rajoittamismuoto on ylösnostetut sängynlaidat. Epäsuoria rajoittamismuotoja ovat muun muassa liikkumisen apuvälineen tai soittokellon poisottaminen. Aina näitä ei mielletä edes fyysisiksi rajoitteiden käytöksi.

Kaikki tapaukset eivät ole yksiselitteisiä. Tietyt hoidot (esim. asentohoito), jotka katsotaan vanhuksen parhaaksi, saattavat tuottaa hetkellistä kipua. Vanhukset itse saattavat myös vastustaa näitä hoitotoimenpiteitä, jolloin tilanne on ristiriitainen. Tämän vuoksi kaltoinkohtelutilanne on vahvasti yhteydessä siihen, pidetäänkö sitä kaltoinkohteluna.

Hoidon laiminlyönti voi ilmetä esimerkiksi siten, että vanhukselle ei tarjota vettä tarpeeksi tai viedä suihkuun, vaikka siihen olisi tarvetta. Toisinaan hoidon laiminlyönnin taustalla on hoitajan tietämättömyys ja kykyjen puute.

Pakottaminen kuuluu oikeuksien laiminlyöntiin. Pakottamista pidetään sallittuna esimerkiksi silloin, kun sen kohdetta suojellaan itseltään. Hoitajien vallankäyttö on kaltoinkohtelua.

Pakkokeinoihin ajaudutaan usein ajanpuutteen vuoksi. Pakottamisen lievistä muodoista suostuttelulla ja taivuttelulla pyritään muuttaamaan vanhuksen tahtoa ja ajatuksia omien halujen, toiveiden ja arvojen mukaisiksi.

Seksuaalista kaltoinkohtelua on esimerkiksi suuteleminen, hyväileminen, riisuutumiseen pakottaminen ja yksipuolinen seksuaalinen kontakti. Uhrit ovat usein fyysisesti tai psyykkisesti heikossa asemassa puolustaakseen itseään. Seksuaalisen kaltoinkohtelun tekijöinä ovat usein muut hoivakodin asukkaat.

Seksuaalista kaltoinkohtelua saattaa tapahtua esimerkiksi huonosti valvotuissa hoitolaitoksissa ja se voi olla myös hyvin vaikeasti tunnistettavissa. Tämä voikin olla syynä siihen, miksi seksuaalista kaltoinkohtelua raportoidaan harvemmin.

Taloudellista kaltoinkohtelua kutsutaan usein aineelliseksi kaltoinkohteluksi (varastamista, kavallusta), jota voi tapahtua sekä henkilökunnan että omaisten puolelta. Se voi ilmetä esimerkiksi niin, että omaiset vievät vanhuksen rahat, mutta eivät osta asukkaalle edes välttämättömämpiä tarvikkeita.

Vanhusten kaltoinkohtelun ennaltaehkäiseminen

Vanhusten kaltoinkohtelu on usein ehkäistävissä. Hyvänä lähtökohtana sen ehkäisyyn on ihmisarvon kunnioittaminen ja arvokas vanhuus. Ennaltaehkäisyn kannalta kaltoinkohtelusta tulisi nostattaa keskustelua, jolloin siitä tultaisiin paremmin tietoisiksi.

Henkilökunnan mitoituksesta tulee huolehtia, jotta hoitajien uupuminen ja tätä kautta asukkaiden kaltoinkohtelu vähenisivät. Hoitajien väsymys on kaltoinkohtelulle altistava tekijä, joka on hoitajien itsensä mielestä suurin syy asukkaiden kaltoinkohteluun.

Koulutukseen panostaminen on olennainen tekijä vanhusten kaltoinkohtelun ennaltaehkäisemisessä. Terveydenhuolto-oppilaitoksissa tulisi vanhusten kaltoinkohtelun ennaltaehkäisemiseksi opettaa muun muassa asiakaslähtöisyyttä, vuorovaikutustaitoja ja käydä läpi asenteita, sekä vaihtoehtoisia toimintatapoja eri tilanteissa. Lisäksi psyykkiseen kaltoinkohteluun, ihmisoikeuksiin ja ammattietiikkaan tulisi perehtyä tarkemmin.

Pelkkä koulutus ei kuitenkaan riitä, jos hoitoasenteet eivät tue kaltoinkohtelun ehkäisemistä. Hoitajien tulee tarkastella omaa toimintaansa ja ammattietiikkaansa. Organisaatioiden kulttuuria tulisi rakentaa eettisiä periaatteita kunnioittavaksi.

Johdon rooli esimerkin antajana on merkittävä, jolloin sen tulisi toteuttaa korkeaa etikkaa työssään ja rakentaa tärkeää yhteistä arvopohjaa hoitoyksiköihin. Johdolla on vaikutusta työyhteisöjen ilmapiiriin. Jos ilmapiiri koetaan avoimeksi, kaltoinkohtelun kaltaiset asiat uskalletaan tuoda esille. Vain näin niihin voidaan puuttua.

Johdon tulisi perehdyttää henkilökunta yksikön pelisääntöihin ja avata kaltoinkohtelun määritelmää ja sen riskitekijöitä. Ensisijaisen tärkeää on tunnistaa ja tunnustaa koko kaltoinkohtelun olemassaolo, jotta asiaan olisi edes mahdollista puuttua. Selväksi on tehtävä myös toimintatavat havaittaessa mahdollisia kaltoinkohtelutilanteita. Tapahtuneet kaltoinkohtelutapaukset tulisi aina raportoida ja analysoida.

Esimiehen tulisi puuttua asiaan välittömästi silloin, jos hoitaja ei noudata häntä velvoittavia sääntöjä tai lakeja. Tämän lisäksi, lähihoitajan lupauksen mukaan, hoitaja sitoutuu toimimaan hyvän elämän edistämiseksi.

Aiheesta lisää: Suomessa valtakunnallisesti toimii Suvanto ry, joka keskittyy vanhusten kaltoinkohtelun ehkäisemiseen ja tietoisuuden lisäämiseen.

Lähteet:

Action on elder abuse. Leading the fight against Adult Abuse. What is elder abuse? [www-dokumentti] 2012 [haettu 15.11.2012] http://www.elderabuse.org.uk/abuse.html

Allan MA. Home Healthcare Nurse: Elder abuse: A Challenge for Home Care Nurses. The Journal for the Home Care and Hospice Professional. 2002; 20: 323-330

Bu`zgová R, Ivanova K. Edler abuse and mistreatment in residential settings. Nursing Ethics 2009; 16: 110-126.

Erlingsson C, Carlson S, Saveman B-M. Perceptions of elder abuse: voices of professionals and volunteers in Sweden –an exploratory study.Scandinavian Journal of Caring Sciences 2006; 20:151-159.

ETENE -julkaisu. Vanhuus ja hoidon etiikka. Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (ETENE) julkaisuja 2008:20. [www-dokumentti] 2008 [haettu 24.4.2012] http://www.etene.fi/c/document_library/get_file?folderId=17135&name=DLFE-525.pdf%20

Dong X, Simon M, Evans D. Decline in Physical Function and Risk of Elder Abuse Reported to Social Services in a Community-Dwelling Population of Older Adults Journal of the Americans Geriatrics Society. 2012; 60:1922-1928

Duodecim. Konsensuslausuma. Kohti parempaa vanhuutta. Suomen Akatemia. 8.2.2012

Hirst S. Resident abuse: an insider´s perspective. Geriatric Nursing 2000; 21: 38-42

Isola A, Backman K. Vaiennettu ääni- vanhusten kaltoinkohtelun olemus. Teoksessa Kankare H, Lintula H (toim.), Vanhuksen äänen kuuleminen. Tampere: Tammi, 2004: 94-105

Jääskeläinen A. Pakotteet ja vanhuksen itsemääräämisoikeus. Teoksessa Kankare H, Lintula H (toim.), Vanhuksen äänen kuuleminen. Tampere: Tammi, 2004: 145-55

Jääskeläinen A. Viekö vanhuus yksilön arvon? Teoksessa Kankare H, Lintula H (toim.), Vanhuksen äänen kuuleminen. Tampere: Tammi, 2004: 82-93

Kirsch N. Elder Abuse: Detection and Protection. Topics in Geriatric Rehabilitation. 2009; 25:346-354

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994

Meyer G, Köpke S, Haastert B & Mühlhauser I. Restraint use among nursing home residents: cross-sectional study and prospective cohort study. Journal of Clinical Nursing 2009; 18: 981–990.

Nadien M. Factors That Influence Abusive Interactions between Aging Women and Their Caregivers. Violence and Exploitation Against Women and Girls. 2006; 1087:158-169

Niemelä P. Eettistä pohdintaa ammatillisesta jaksamisesta tutkimuskohteena. Teoksessa Pietilä A-M, Länsimies-Antikainen H (toim.). Etiikkaa monitieteisesti. Pohdintaa ja kysymyksiä. Kuopion yliopisto. Julkaisuja F, Yliopistotiedot 2007;45.

Saarnio R. Fyysisten rajoitteiden käyttö vanhusten laitoshoidossa. Oulun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Hoitotiede. Väitöskirja. 2009.

Salari. Infantilization as elder mistreatment: evidence from five adult day centers. Journal of Elder abuse and Neglect 2006; 17: 53-91. Abstract.

Salminen A. Julkisen toiminnan johtaminen. Hallintotieteen perusteet. Helsinki: Edita, 2004.

Serpola L. Ikäihmisten kaltoinkohtelun ehkäisy-projekti 2003- 2005. Suomen vanhusten turvakotiyhdistys ry, 2006.

Sipiläinen H, Kankkunen P, Kvist T. Kaltoinkohtelu vanhainkodeissa –hoitotyön johtajien käsityksiä altistavista tekijöistä ja ennaltaehkäisystä. Gerontologia 2011; 25:15- 26.

Sosiaali- ja terveysministeriö & Suomen Kuntaliitto. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:3. [www-dokumentti] 2008 [haettu 2.10.2012] http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-3672.pdf&title=Ikaihmisten_palvelujen_laatusuositus_fi.pdf

Stark S. Screening, intervention, and prevention. Nursing 2012; 42(10): 24- 29.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto. [www-dokumentti] 2006 [haettu 4.10.2012] http://www.superliitto.fi/datafiles/userfiles/File/edunvalvonta/ammatillinen/eettiset_su_net.pdf

Teaser P, Roberto K. Sexual abuse of older adults: APS cases and outcomes. The Gerontologist 2004; 44: 788-796.

Uuttu-Riski R. Vanhusten kaltoinkohtelu- tiedostusvälineissä käyty keskustelu. Teoksessa Kankare H, Lintula H (toim.), Vanhuksen äänen kuuleminen. Tampere: Tammi, 2004: 106-36

Ylinen S, Rissanen S. Sosiaalityö ja kaltoinkohdeltu vanhus. Gerontologia 2005;2:57- 64

3 Responses

    1. No hei, pakko täältä pellon laidalta vähän huudella, kun ei täällä kukaan muuten kuule 🙂

  1. Hyvä asia pitää tapetilla näitä asioita. Kunhan esimiehet valvoisivat ja tekisivät työnsä eivätkä jättäisi kaltoinkohteluasioihin puuttumista pelkästään työkavereiden harteille. Esimiehet ovat kadonneet johonkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita artikkeleja