Main 2 - copy
Main 2 - copy - copy
Main 2 - copy - copy
PlayPause
previous arrow
next arrow

Annammeko itse iällemme merkityksen vai ikä meille?

96- vuotias tuttu palvelutalon asukas kävi yksin vierailulla sukulaisensa luona junalla Helsingistä Kotkassa. Apuvälineenä hänellä on keppi. Matka meni hyvin. Helsingin Rautatieasemalla hän kertoi kysyneensä neuvoa lipun ostoon, mutta muuten hän ei ollut tarvinnut apua. Kertoi suutahtaneensa hoitajille, jotka olivat ihmetelleet ja päivitelleet hänen jaksamistaan tehdä kyseinen kyläreissu. ”Virkeä ja pirteä” 100 -vuotias jaksaa yllättää nuoremman ikäpolven uudelleen ja uudelleen. Ehkä siksi, että lähestymme vanhuutta usein termien: heikko toimintakyky, raihnaisuus, muistiongelma ja avun tarve (riippuvuus) kautta. Se, mikä välillä tuppaa

Lue lisää »

40 -VUOTIAS ELÄMÄNI

Täytin äskettäin 40 -vuotta. Sitä parikymppisenä kuuntelee, kuinka keski-ikäiset puhuvat ”ajan lentämisestä” ja ”vuosien vierimisestä” kiihtyvällä tahdilla. Sitten sitä alkaa elämään todeksi itse. Katsoessani naistenlehden kansikuvaa, jossa äiti poseeraa ylioppilaan kanssa, huomaan, että toden totta, olenkin itse äidin enkä tyttären ikäinen. Ja kuitenkin sitä välillä ajatuksissaan on se nuori. Ja vaikka muutoksia tapahtuu, eivät ne tapahdu kuitenkaan niin, että olisin nyt jotenkin ihan eri tyyppi, kuin se nuori minä. Tätä samaahan vanhusten parissa saa usein myös kuulla. Elämänkaariteoriat ovat mielenkiintoisia.

Lue lisää »