Slider

40 -VUOTIAS ELÄMÄNI

Täytin äskettäin 40 -vuotta. Sitä parikymppisenä kuuntelee, kuinka keski-ikäiset puhuvat ”ajan lentämisestä” ja ”vuosien vierimisestä” kiihtyvällä tahdilla. Sitten sitä alkaa elämään todeksi itse. Katsoessani naistenlehden kansikuvaa, jossa äiti poseeraa ylioppilaan kanssa, huomaan, että toden totta, olenkin itse äidin enkä tyttären ikäinen. Ja kuitenkin sitä välillä ajatuksissaan on se nuori. Ja vaikka muutoksia tapahtuu, eivät ne tapahdu kuitenkaan niin, että olisin nyt jotenkin ihan eri tyyppi, kuin se nuori minä. Tätä samaahan vanhusten parissa saa usein myös kuulla. Elämänkaariteoriat ovat mielenkiintoisia.

Lue lisää »
Vanhuus

VANHUKSET JÄTETÄÄN TUNTEINEEN JA TARPEINEEN USEIN YKSIN ”Kyllä sinä tähän pian totut”

Vanhukset joutuvat selviämään vanhuuden mukanaan tuomista menetyksistä usein yksin. Vanhusten kyky käsitellä menetyksiä on harjaantunut, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö vanhus tarvitsisi näihin tilanteisiin ihmistä, joka ei mitätöisi hänen tunteita ja tarpeita. Kuvitelma vanhuudestani tässä ajankohdassa Yksilön omaa vastuuta vanhuuteen varautumisessa korostetaan, mutta aina ennakointi ei riitä, jos vanhuudessa emme tule kohdatuiksi. Pahimmillaan meistä tulee näkymättömiä. Seuraavaksi pohdin miltä tuntuisi olla vanhus nyt ja tässä näin kokemuksiini peilaten. Terveyteni heikkeneminen on johtanut siihen, että olen tullut riippuvaiseksi muiden avusta. Harrastuksistani,

Lue lisää »