-
Annammeko itse iällemme merkityksen vai ikä meille?
96- vuotias tuttu palvelutalon asukas kävi yksin vierailulla sukulaisensa luona junalla Helsingistä Kotkassa. Apuvälineenä hänellä on keppi. Matka meni hyvin. Helsingin Rautatieasemalla hän kertoi kysyneensä neuvoa lipun ostoon, mutta muuten hän ei ollut tarvinnut apua. Kertoi suutahtaneensa hoitajille, jotka olivat ihmetelleet ja päivitelleet hänen jaksamistaan tehdä kyseinen kyläreissu. ”Virkeä ja pirteä” 100 -vuotias jaksaa yllättää […]
-
40 -VUOTIAS ELÄMÄNI
Täytin äskettäin 40 -vuotta. Sitä parikymppisenä kuuntelee, kuinka keski-ikäiset puhuvat ”ajan lentämisestä” ja ”vuosien vierimisestä” kiihtyvällä tahdilla. Sitten sitä alkaa elämään todeksi itse. Katsoessani naistenlehden kansikuvaa, jossa äiti poseeraa ylioppilaan kanssa, huomaan, että toden totta, olenkin itse äidin enkä tyttären ikäinen. Ja kuitenkin sitä välillä ajatuksissaan on se nuori. Ja vaikka muutoksia tapahtuu, eivät ne […]
-
VANHUKSET JÄTETÄÄN TUNTEINEEN JA TARPEINEEN USEIN YKSIN ”Kyllä sinä tähän pian totut”
Vanhukset joutuvat selviämään vanhuuden mukanaan tuomista menetyksistä usein yksin. Vanhusten kyky käsitellä menetyksiä on harjaantunut, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö vanhus tarvitsisi näihin tilanteisiin ihmistä, joka ei mitätöisi hänen tunteita ja tarpeita. Kuvitelma vanhuudestani tässä ajankohdassa Yksilön omaa vastuuta vanhuuteen varautumisessa korostetaan, mutta aina ennakointi ei riitä, jos vanhuudessa emme tule kohdatuiksi. Pahimmillaan meistä […]
